Knovio-kokeilu - kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Päätin vielä loppumetreillä kokeilla Knovio-työkalun käyttöä. Tein sen avulla ohjeistuksen, jossa neuvon opiskelijoita tekemään suullisen esityksen WORDLE-nettityökalun avulla. Knovion käyttäminen oli todella helppoa, mutta jouduin kyllä nauhoittamaan useamman sliden uusiksi. Tämä päälle nauhoittaminenkin oli helppoa ja ohjelma hoiti editoinnin itse, eli tarvinnut kuin painaa nauhuri uudelleen päälle. Myös Knovio-presentaatiota on siis hyvä harjoitella etukäteen kotona :)

Mielestäni tämän työkalun käyttö erilaisissa ohjeistuksissa on todella toimivaa ja tehokasta. Ainakin itse olen huomannut, että vuosi vuodelta yhä suurempi osa opiskelijoista ilmoittaa kärsivänsä luki-vaikeuksista tai muista oppimisvaikeuksista. Tällöin on hyvä ottaa huomioon, että jonkun voi olla vaikea lukea ja ymmärtää ohjeita, jotka on kirjoitettu vain Word-tiedostoon. Kun ohjeet kuulee ja samalla myös näkee visuaalista materiaalia, menee viesti luultavasti paremmin perille.

Uskon myös, että kun ottaa mukaan kamera-toiminnon, voi teettää aikuisopiskelijoilla osan suullisista tehtävistä etänä. Kuten jo sanoin, ohjelman käyttö oli erittäin helppoa, joten tekniikkakammoinen aikuisopiskelijakin selviää tehtävästi loistavasti. Eikä mielestäni ole ollenkaan hullumpi ajatus, että omaa esitystä voi editoida ja ottaa sitä kautta uusiksi kohtia, joihin ei ole tyytyväinen. Näin ollen voi kokea onnistumisen tunteen ja olla lopputulokseen tyytyväinen! Itse esiintymistäkin pääsee harjoittelemaan, sillä itse ainakin huomasin selkeän eron niissä slideissa, joissa luin "suoraan paperista" verrattuna niihin, joissa puhuin vapaasti, omin sanoin.

Jos WORDLE-työkalu ei ole tuttu, kannattaa kuunnella Knovio-ohjeistukseni ja käydä tutustumassa! Sen avulla saa mukavaa vaihtelua PowerPoint-esityksiin.

Virtuaalinen ihanneminä unelmamaailmassa vs. todellisuus

Tänä viikonloppuna olen käynyt tutustumassa muiden ryhmäläisten blogeihin ja käynyt lukemassa heidän pohdintojaan some-työkalujen käytöstä ja sosiaalisen median ilmiöistä. Camillan blogissa kerrotaan mielenkiintoisia ja hyödyllisiä vinkkejä somen käytöstä opetusympäristössä. Kävin lukemassa mm. Harto Pönkän blogia, jossa analysoidaan suomalaisten somen käyttöä. Yksi kasvavista kanavista on mm. Instagram-palvelu, jossa käyttäjät voivat jakaa kuviaan, joita sitten muut voivat käydä kommentoimassa ja tykkäilemässä. Viime aikoina mieltäni on askarruttanut juuri tällaisten palvelujen saavuttama suosio ja käyttäjien motiivit. Luin Hesarin NYT-liitteestä perjantaina 20.9. jutun  kaarinalaisesta pojasta, Benjamin Peltosesta, jolla on ollut oma Instagram-tili 2 kuukautta, jonka aikana hän on saanut yli 83 000 fania/seuraajaa ympäri maailmaa. Benjaminilla on tapana ladata tililleen 1 - 3 kuvaa ITSESTÄÄN joka päivä, ja tällä hetkellä tililtä löytyykin reilut 200 kuvaa.

Tällainen somen käyttö on jotain, mitä minun on hyvin vaikea ymmärtää. Tunnen itseni kalkkikseksi, kun kyseenalaistan palvelunkäyttäjien motiiveja. Mielessäni kuitenkin pyörii vain yksi kysymys: miksi? Benjamin itse perustelee Instagramin käyttöään "siks ku kaikki muutki". Tällainen vastaus lannistaa minut hetkellisesti, sillä tosi asia on, että nämä samat benjaminit istuvat tunneillani parin vuoden kuluttua.

Toinen minua mietityttänyt ilmiö on kuva, jonka some-käyttäjät itsestään luovat ja välittävät muille. Trendinä on jo pitkään ollut, että somessa jaettavat asiat ovat kiilloteltuja ja siloteltuja kuvia todellisuudesta. Tunnustan, että lataan itsekin fb-sivuilleni usein vain sellaisia päivityksiä, jolloin jotain hienoa tai hauskaa on tapahtunut. Fb-profiilistani löytyvät kuvat ovat myös poikkeuksetta juhlista tai matkoilta, harvoin jokapäiväisistä "tylsistä" tilanteista. Ilmiönä tämä on äärimmäisen mielenkiintoinen ja yhteiskuntaamme kuvaava. Itse asiassa koko prosessi muistuttaa minusta hirvittävän paljon yrityskuvan muotoutumista, johon vaikuttavat todellisuus/identiteetti, profilointi sekä vastaanottajan vastaan ottama mielikuva. Somelaiset siis rakentavat netissä haluamaansa kuvaa itsestään, jakavat sitä eteenpäin ja toivovat, että lukija/katsoja vastaanottaa tämän halutun mielikuvan.

Huh, pieni pää menee pyörälle vähemmästäkin. Onneksi olen mukana some-kurssilla!

Ensimmäinen tapaaminen takana

Ensimmäisen lähiopetuskerran jälkeen olo oli hengästynyt.  Oli mukava huomata, että osallistujat olivat lähteneet koulutukseen eri aloilta ja tavoitteenaan oppia eri asioita. Tämä on ehdottomasti koko ryhmän vahvuus. Päivän aikana esitellyt työkalut saivat minut heti miettimään, mistä voisi olla hyötyä omassa jokapäiväisessä opetuksessani. Nappasin heti kiinni jo ainakin Sumplista, jota olen markkinoinut jo kollegoille ja koulumme tiimiyrittäjille.

Omana ensimmäisenä tehtävänäni on tutustua some-työkaluun nimeltään Knovio, jonka avulla voi luoda ja jakaa videoesityksiä. PowerPoint-diojen lisäksi työkalussa voi yhdistää mukaan äänen ja videokuvan.

Osa viestinnän opinnoista on teoriapainotteista. Esim. yritysviestinnän kurssilla on pakko käydä läpi sitä, miten yrityskuva ja -viestintä ovat suhteessa toisiinsa ja miten viestinnällä voidaan vaikuttaa yrityskuvan muodostumiseen. Tällaisia asioita, samoin kuin ohjeistuksia ja ohjausta voisi toteuttaa Knovion avulla. Työkalusta voisi olla apua myös aikuisopiskelijoiden kurssilla, johon kuuluu hyvin vähän kontaktiopetusta. Osan suullisista tehtävistä voisi siis toteuttaa Knovion avulla. Joka tapauksessa, tästä lisää hetken kuluttua, kun olen päässyt tutustumaan tarkemmin Knovion toimintoihin.

Loppukevennyksenä jotain ihan muuta, eli terveisiä Turun intiaanikesästä, joka on ollut uskomattoman upea! Aamuisin herään mereltä kantautuviin laivojen sumutorvien tööttäilyihin, kävelen töihin satumaisessa, koko kaupungin yllä leijuvassa sumussa, mikä saa minut epäilemään, olenko Suomessa vai keskellä keskieurooppalaista syksyä, päivällä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmin sää houkuttelee ihmisiä viettämään aikaa ulkona, iltaan saakka. Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!