Tänä viikonloppuna olen käynyt tutustumassa muiden ryhmäläisten blogeihin ja käynyt lukemassa heidän pohdintojaan some-työkalujen käytöstä ja sosiaalisen median ilmiöistä. Camillan blogissa kerrotaan mielenkiintoisia ja hyödyllisiä vinkkejä somen käytöstä opetusympäristössä. Kävin lukemassa mm. Harto Pönkän blogia, jossa analysoidaan suomalaisten somen käyttöä. Yksi kasvavista kanavista on mm. Instagram-palvelu, jossa käyttäjät voivat jakaa kuviaan, joita sitten muut voivat käydä kommentoimassa ja tykkäilemässä. Viime aikoina mieltäni on askarruttanut juuri tällaisten palvelujen saavuttama suosio ja käyttäjien motiivit. Luin Hesarin NYT-liitteestä perjantaina 20.9. jutun kaarinalaisesta pojasta, Benjamin Peltosesta, jolla on ollut oma Instagram-tili 2 kuukautta, jonka aikana hän on saanut yli 83 000 fania/seuraajaa ympäri maailmaa. Benjaminilla on tapana ladata tililleen 1 - 3 kuvaa ITSESTÄÄN joka päivä, ja tällä hetkellä tililtä löytyykin reilut 200 kuvaa.
Tällainen somen käyttö on jotain, mitä minun on hyvin vaikea ymmärtää. Tunnen itseni kalkkikseksi, kun kyseenalaistan palvelunkäyttäjien motiiveja. Mielessäni kuitenkin pyörii vain yksi kysymys: miksi? Benjamin itse perustelee Instagramin käyttöään "siks ku kaikki muutki". Tällainen vastaus lannistaa minut hetkellisesti, sillä tosi asia on, että nämä samat benjaminit istuvat tunneillani parin vuoden kuluttua.
Toinen minua mietityttänyt ilmiö on kuva, jonka some-käyttäjät itsestään luovat ja välittävät muille. Trendinä on jo pitkään ollut, että somessa jaettavat asiat ovat kiilloteltuja ja siloteltuja kuvia todellisuudesta. Tunnustan, että lataan itsekin fb-sivuilleni usein vain sellaisia päivityksiä, jolloin jotain hienoa tai hauskaa on tapahtunut. Fb-profiilistani löytyvät kuvat ovat myös poikkeuksetta juhlista tai matkoilta, harvoin jokapäiväisistä "tylsistä" tilanteista. Ilmiönä tämä on äärimmäisen mielenkiintoinen ja yhteiskuntaamme kuvaava. Itse asiassa koko prosessi muistuttaa minusta hirvittävän paljon yrityskuvan muotoutumista, johon vaikuttavat todellisuus/identiteetti, profilointi sekä vastaanottajan vastaan ottama mielikuva. Somelaiset siis rakentavat netissä haluamaansa kuvaa itsestään, jakavat sitä eteenpäin ja toivovat, että lukija/katsoja vastaanottaa tämän halutun mielikuvan.
Huh, pieni pää menee pyörälle vähemmästäkin. Onneksi olen mukana some-kurssilla!
Minäkin luin siitä Instagram-hemmosta ja aloin muistella aikaa, jolloin blogasin kiivaasti liki päivittäin. Kun siis kysyt Miksi?, osaan antaa yhden vastauksen. Minä tosin kirjoitin ajatuksiani, en esitellyt kuviani, silti yksi yhteinen juttu näihin molempiin uskoakseni liittyy: suosion saaminen on kivaa! Kun aloitin blogaamisen, minulla ei ollut "suosioambitioita", mutta kummasti sitä silti alkoi kurkkia listasijoituksia ja kävijämääriä. Julkinen esillä oleminen kasvatti vastuullisuutta, piti funtsia mistä teemasta milloinkin kirjoittaa ja oppi hiomaan tekstiään. Lisäksi koki vastuuta lukijoista ja halusi kirjoittaa säännöllisesti, vaikkei aina olisi tuntunut olevan aikaa. Varmaan Benjaminkin on vastaavasti kehittynyt kuvaajana, ehkä hän miettii, mitä kuvillaan haluaa sanoa, ja ainakin hänen on tarvinnut oppia säntillistä ajankäyttöä, että saa joka päivä kuvat lähtemään. Minulle kertyi blogausvuosina valtava kontaktiverkosto, josta on ollut hyötyä, kun sittemmin olen lopetellut privaatti-ihmisenä blogailua ja suuntautunut enemmän somen opetuskäyttöön.
VastaaPoistaTunnistan kyllä myös tuon esittämäsi uhkan: mitä jos tuleville polville tallentuu vain kiiltokuva nykyihmisen elämästä? Kun omassa elämässäni kolmisen vuotta sitten sattui ei-niin-kiva-ja-kiiltokuvamainen-tapaus, päätin senkin jakaa. Toistaiseksi siitä blogista onneksi tuli lyhyt. Kivoista asioista on sittenkin kivampi avautua!
- Irmeli
Samoja asioita miettinyt tuosta ideaaliminän rakentamisesta verkossa. Toisaalta nuorisolla on niin paljon arkipäiväisempi ote sosiaaliseen mediaan, ettei kiiltokuvamaailma välttämättä ole mikään suuri ongelma. Hesarin artikkelissa kirjoitettiin sosiaalisen median vahvistavan nuorten itsetuntoa:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/kotimaa/Sosiaalinen+media+voi+vahvistaa+nuorten+min%C3%A4kuvaa/a1379664306529
Suomessa on perinteisesti totuttu olemaan vaatimattomia ja pidetty itsensä framille tuomista vähän naurettavana. Ehkäpä sosiaalinen media kasvattaa positiivisempia persoonia?
Sosiaalinen media toimii myös käyntikorttina. Monet työpaikat ilmoittavat FB:ssa tai Linkedinissä. Eipä sitä kukaan ansioluetteloonsakaan halua listata ikäviä asioita.
Intressant att läsa dina reflexioner. För egen del har jag bloggat privat under en längre period, Instagram-konto har jag också men använder det inte speciellt flitigt (går lite i vågor), och när det kommer till Facebook delar jag på ungefär samma sätt som du, dvs. när det handlar om nåt speciellt eller annorlunda.
VastaaPoistaDet här med glansbildsvärlden har vi diskuterat en hel del i kaffebordet. Jag tror nog att jag är från ett annat universum helt enkelt. När jag ser på mina egna unga vuxna, kan jag hålla med Hanna om att de har ett väldigt praktiskt förhållande till some. Samtidigt blir mamman i mig väldigt oroad över de ungdomar, och varför inte vuxna, som "tappar greppet" och tror att de som finns i den virtuella världen är det riktiga. Egentligen handlar väl det om samma sak som glassiga inredningstidningar, ingens hem kan väl tillvardags se ut så? Eller kanske allt också handlar om en verklighetsflykt.
VastaaPoistaHyviä pointteja Hanna, positiivisuus ja hyvä itsutunto ovat tervetulleita tälle kansalle! Tuo Hannan ja Irmelin mainitsema verkostoituminen on kyllä ehdoton vahvuus ja positiivinen ominaisuus esim. juuri Instagramissa. En ole oikein aikaisemmin sitä tajunnutkaan, kunnes kuuntelin erään teini-ikäisen nuoren äitiä:
VastaaPoistaEn kollega på jobbet berättade att hennes dotter tycker om att teckna och är mycket begåvad i det. Hon har eget Instagram-konto där hon delar sina teckningar. Detta har lett till det att flera ungdomar från olika länder, runt världen, ha hittat henne och tagit kontakt med henne för dom har gemensamma intressen. Nu har de här ungdomarna skapat en egen "arbetsgrupp" i Instagram där de varje vecka arbetar tillsammans med en uppgift (t.ex. varje medlem ska teckna ett porträtt enligt vissa kriterier), delar sina teckningar och ger kommentarer och feedback.
Helt otroligt, tänk vad fint!! Jag blev så imponerad av det här! De här ungdomarna får så mycket erfarenhet om internationellt samarbete, kulturutbyte, de får nya ideer och blir bättre på att teckna...och och... Vilken potential!
Jag måste hitta någon `hidden talent` också och skapa ett konto i Instagram :D
I min doktor avhandling (som någon dag blir färdig, eller blir inte färdig, man vet aldrig) har jag studerat "hobbyist game developers", och jag tycker att vad du berättar om flickan och hennes Instagram gemenskap liknar kodare killar, och som jag ser det, är ett första steg i eventull entrepreneurskap. Det här med gränsslös global värld ger möjligheter till alla sorters ekonomisk aktivitet också!
VastaaPoista-Irmeli